Historia
Keski-Suomen Tiaisten alkuvaiheita
Tähän mennessä vanhin ”löydetty” ja varmistettu esi-isämme on Erkki Laurinpoika, joka syntyi v. 1620 ja kuoli 8.7.1683. Hän oli isäntänä Perhon Jängässä 1663–1678. Hänen puolisonsa nimi ei ole tiedossa. Hänen poikansa Pietari (Pehr) Erkinpoika (s. 1653) oli isäntänä Perhossa Mustamaan talossa 1678–1708. Hän kuoli 6.3.1710.
Pietari Erkinpojalla ja puolisollaan Agnetalla oli kahdeksan lasta. Heidän vanhin lapsensa, vuonna 1679 syntynyt Erkki Pietarinpoika, oli isänsä jälkeen Mustamaan/Pölkin talon isäntänä vuosina 1709–1725. Erkki Pietarinpojan ensimmäinen vaimo Aune Olavintytär Kuusjärvi kuoli vuonna 1744. Vaimon kuoleman jälkeen tehdyn perunkirjoituksen yhteydessä omaisuus jaettiin. Mustamaan/Pölkin tilaa jäi hoitamaan heidän vanhin poikansa Matti Erkinpoika. Muut lapset joutuivat etsimään toimeentulonsa muualta.
Keski-Suomen Tiaisilla ja Pölkin suvulla on siis yhteiset sukujuuret.
Sukuseuramme kantaisä
Sukuseuramme kantaisäksi on otettu Erkki Pietarinpojan poika Olavi, joka syntyi 28.1.1719. Hän muutti vuonna 1747 Perhosta Kivijärven Salamajärvelle. Siellä hän hoiti Tialan talosta lohkaistua Lampuoti-nimistä taloa. Olavin mukana muutti hänen isänsä Erkki Pietarinpoika, ja myös Mikko-veli on asutuksen yleisluettelon mukaan tullut samoihin aikoihin Tialaan.
Tialassa Isä-Erkki avioitui uudelleen vuonna 1749. Erkin uusi vaimo Kaarina Pulkkinen oli hänen poikansa Olavin vaimon kaksoissisar ja peräti 44 vuotta puolisoaan nuorempi (mikäli kirkonkirjoihin merkitty Erkin syntymäaika pitää paikkansa). He saivat yhden lapsen, joka kuoli 1½ vuoden ikäisenä. Erkki Pietarinpoika asui vaimonsa kanssa Olavin luona Lampuodin talossa kuolemaansa saakka. Hän kuoli 26.3.1762. Kirkonkirjojen mukaan kuolinsyynä oli vanhuus. Perukirjassa Erkki Pietarinpojan omaisuudeksi ilmoitettiin yksi nauta, joka meni papille hautausmaksuna. Nuori leski Kaarina Pulkkinen muutti puolisonsa kuoleman jälkeen takaisin Veteliin ja meni siellä uusiin naimisiin.
Sukumme kantaisä, lampuoti Olavi Erkinpoika Pölkki asui Lampuodin (Tialan) tilalla Salamajärven rannalla kuolemaansa saakka. Olavilla oli kaksi vaimoa: Anna Pulkkinen ja Maria Paavontytär Hakkarainen. Ensimmäinen vaimo Anna kuoli 5.4.1754 lapsivuoteeseen. Heillä oli neljä lasta, joista yksi kuoli vauvana. Kahdeksan kuukautta puolisonsa kuoleman jälkeen Olavi avioitui uudelleen. Uusi vaimo oli 17-vuotias Maria (s. 2.2.1738) Kivijärven Penttilästä. Heille syntyi kymmenen lasta, joista neljä kuoli pienenä. Maria-vaimo kuoli 6.2.1793 kuumeeseen ja Olavi viisi päivää myöhemmin 67 vuoden ikäisenä. Hänen kuolinsyykseen on kirkonkirjoihin merkitty vanhuus.
Olavin ja Annan lapset
Olavin ja Annan ensimmäinen lapsi Matti Olavinpoika syntyi 8.2.1746. Hän isännöi isänsä jälkeen Tialaa/Lampuotia vuoteen 1825 saakka, jolloin hän muutti perheineen Lestijärvelle Syrjän taloon. Matilla ja Susanna-vaimolla oli kaksitoista lasta. Matin tytär Maria ja vävy Juho Kananen (Haukka) jäivät asumaan Tialaan. Anna Olavintytär (s. 28.8.1749) avioitui Antti Rauman kanssa. He asuivat Salamajärvellä, ja heille syntyi seitsemän lasta. Maria Olavintytär (s. 24.12.1750) avioitui Kaustiselle Johan Kolabäckin kanssa. Heillä oli ainakin kuusi lasta. Olavin ja Annan lasten jälkipolvien tutkimukset ovat vielä kesken.
Olavin ja Marian lapset
Sukututkimuksien pääpaino on ollut Olavi Erkinpojan ja hänen toisen vaimonsa Maria Paavontytär Hakkaraisen jälkeläisissä. Heistä aikuisiksi kasvoi kuusi. Sukututkimusta on tähän mennessä tehty erityisesti kolmen pojan Erkin (s. 13.5.1758), Antin (s. 18.4.1763) ja Abrahamin (s. 1.3.1777) jälkipolvista. Nämä veljekset muuttivat 1790-luvulla Pihtiputaalle. Vasta Pihtiputaalla vakiintui Tiainen heidän sukunimekseen.
Vanhin poika Erkki oli naimisissa kolmasti: puolisot olivat Maria Jängä, Vappu Varis ja Leena Pasanen. Erkille syntyi lapsia yhteensä neljätoista. Antin puoliso oli Maria Matintytär Paananen; lapsia oli ainakin viisi. Abraham muutti sittemmin Pihtiputaalta Viitasaarelle ja avioitui Anna Matintytär Kumpulaisen kanssa. Heille syntyi viisi lasta.
Olavilla ja Marialla oli myös kolme aikuiseksi kasvanutta tytärtä: Valpuri (s. 18.5.1765), Brita Stina (s. 1.10.1769) ja Sohvia (s. 9.11.1771). Näistä Valpuri avioitui ensin Perhoon Matti Oxkosken (Ukskosken) kanssa, ja heillä oli lapsia yhdeksän. Näyttää siltä, että Valpurikin tuli myöhemmin Pihtiputaalle ja meni toiseen avioliittoonsa Heikki Variksen kanssa. Myös Brita ja Sohvia tulivat Pihtiputaalle. Sohvia meni naimisiin Kustaa Laurinpoika Variksen kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi lapsi, ja Sohvia kuoli nuorena. Britan puolisoksi tuli Paavo Paavonpoika Paananen Pihtiputaan Provastista. He saivat viisi lasta.
Lähteet:
Viitasaaren, Perhon ja Kivijärven kirkonkirjat
Perukirjat
Suomen Sukututkimusseura ry:n historiakirjat
Lauri Kiviniemi: Sukupuu
Pentti Virrankoski: Kokkolan pitäjän yläosan historia.
Tähän mennessä vanhin ”löydetty” ja varmistettu esi-isämme on Erkki Laurinpoika, joka syntyi v. 1620 ja kuoli 8.7.1683. Hän oli isäntänä Perhon Jängässä 1663–1678. Hänen puolisonsa nimi ei ole tiedossa. Hänen poikansa Pietari (Pehr) Erkinpoika (s. 1653) oli isäntänä Perhossa Mustamaan talossa 1678–1708. Hän kuoli 6.3.1710.
Pietari Erkinpojalla ja puolisollaan Agnetalla oli kahdeksan lasta. Heidän vanhin lapsensa, vuonna 1679 syntynyt Erkki Pietarinpoika, oli isänsä jälkeen Mustamaan/Pölkin talon isäntänä vuosina 1709–1725. Erkki Pietarinpojan ensimmäinen vaimo Aune Olavintytär Kuusjärvi kuoli vuonna 1744. Vaimon kuoleman jälkeen tehdyn perunkirjoituksen yhteydessä omaisuus jaettiin. Mustamaan/Pölkin tilaa jäi hoitamaan heidän vanhin poikansa Matti Erkinpoika. Muut lapset joutuivat etsimään toimeentulonsa muualta.
Keski-Suomen Tiaisilla ja Pölkin suvulla on siis yhteiset sukujuuret.
Sukuseuramme kantaisä
Sukuseuramme kantaisäksi on otettu Erkki Pietarinpojan poika Olavi, joka syntyi 28.1.1719. Hän muutti vuonna 1747 Perhosta Kivijärven Salamajärvelle. Siellä hän hoiti Tialan talosta lohkaistua Lampuoti-nimistä taloa. Olavin mukana muutti hänen isänsä Erkki Pietarinpoika, ja myös Mikko-veli on asutuksen yleisluettelon mukaan tullut samoihin aikoihin Tialaan.
 |
| Tialan Lampuodin navetta, kaivo ja karjakota. Teoksesta Paulaharju, Samuli (1981). Suomenselän vieriltä (s. 128). Porvoo: WSOY. Ensimmäinen painos ilmestyi v. 1930. (Kuva on julkaistu WSOY:n Keski-Suomen Tiaisten Sukuseuralle 11.10.2010 antamalla luvalla.) |
Tialassa Isä-Erkki avioitui uudelleen vuonna 1749. Erkin uusi vaimo Kaarina Pulkkinen oli hänen poikansa Olavin vaimon kaksoissisar ja peräti 44 vuotta puolisoaan nuorempi (mikäli kirkonkirjoihin merkitty Erkin syntymäaika pitää paikkansa). He saivat yhden lapsen, joka kuoli 1½ vuoden ikäisenä. Erkki Pietarinpoika asui vaimonsa kanssa Olavin luona Lampuodin talossa kuolemaansa saakka. Hän kuoli 26.3.1762. Kirkonkirjojen mukaan kuolinsyynä oli vanhuus. Perukirjassa Erkki Pietarinpojan omaisuudeksi ilmoitettiin yksi nauta, joka meni papille hautausmaksuna. Nuori leski Kaarina Pulkkinen muutti puolisonsa kuoleman jälkeen takaisin Veteliin ja meni siellä uusiin naimisiin.
Sukumme kantaisä, lampuoti Olavi Erkinpoika Pölkki asui Lampuodin (Tialan) tilalla Salamajärven rannalla kuolemaansa saakka. Olavilla oli kaksi vaimoa: Anna Pulkkinen ja Maria Paavontytär Hakkarainen. Ensimmäinen vaimo Anna kuoli 5.4.1754 lapsivuoteeseen. Heillä oli neljä lasta, joista yksi kuoli vauvana. Kahdeksan kuukautta puolisonsa kuoleman jälkeen Olavi avioitui uudelleen. Uusi vaimo oli 17-vuotias Maria (s. 2.2.1738) Kivijärven Penttilästä. Heille syntyi kymmenen lasta, joista neljä kuoli pienenä. Maria-vaimo kuoli 6.2.1793 kuumeeseen ja Olavi viisi päivää myöhemmin 67 vuoden ikäisenä. Hänen kuolinsyykseen on kirkonkirjoihin merkitty vanhuus.
Olavin ja Annan lapset
Olavin ja Annan ensimmäinen lapsi Matti Olavinpoika syntyi 8.2.1746. Hän isännöi isänsä jälkeen Tialaa/Lampuotia vuoteen 1825 saakka, jolloin hän muutti perheineen Lestijärvelle Syrjän taloon. Matilla ja Susanna-vaimolla oli kaksitoista lasta. Matin tytär Maria ja vävy Juho Kananen (Haukka) jäivät asumaan Tialaan. Anna Olavintytär (s. 28.8.1749) avioitui Antti Rauman kanssa. He asuivat Salamajärvellä, ja heille syntyi seitsemän lasta. Maria Olavintytär (s. 24.12.1750) avioitui Kaustiselle Johan Kolabäckin kanssa. Heillä oli ainakin kuusi lasta. Olavin ja Annan lasten jälkipolvien tutkimukset ovat vielä kesken.
Olavin ja Marian lapset
Sukututkimuksien pääpaino on ollut Olavi Erkinpojan ja hänen toisen vaimonsa Maria Paavontytär Hakkaraisen jälkeläisissä. Heistä aikuisiksi kasvoi kuusi. Sukututkimusta on tähän mennessä tehty erityisesti kolmen pojan Erkin (s. 13.5.1758), Antin (s. 18.4.1763) ja Abrahamin (s. 1.3.1777) jälkipolvista. Nämä veljekset muuttivat 1790-luvulla Pihtiputaalle. Vasta Pihtiputaalla vakiintui Tiainen heidän sukunimekseen.
Vanhin poika Erkki oli naimisissa kolmasti: puolisot olivat Maria Jängä, Vappu Varis ja Leena Pasanen. Erkille syntyi lapsia yhteensä neljätoista. Antin puoliso oli Maria Matintytär Paananen; lapsia oli ainakin viisi. Abraham muutti sittemmin Pihtiputaalta Viitasaarelle ja avioitui Anna Matintytär Kumpulaisen kanssa. Heille syntyi viisi lasta.
Olavilla ja Marialla oli myös kolme aikuiseksi kasvanutta tytärtä: Valpuri (s. 18.5.1765), Brita Stina (s. 1.10.1769) ja Sohvia (s. 9.11.1771). Näistä Valpuri avioitui ensin Perhoon Matti Oxkosken (Ukskosken) kanssa, ja heillä oli lapsia yhdeksän. Näyttää siltä, että Valpurikin tuli myöhemmin Pihtiputaalle ja meni toiseen avioliittoonsa Heikki Variksen kanssa. Myös Brita ja Sohvia tulivat Pihtiputaalle. Sohvia meni naimisiin Kustaa Laurinpoika Variksen kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi lapsi, ja Sohvia kuoli nuorena. Britan puolisoksi tuli Paavo Paavonpoika Paananen Pihtiputaan Provastista. He saivat viisi lasta.
 |
| Teoksesta Virrankoski, Pentti (1961). Kokkolan pitäjän yläosan historia (s. 63). Kokkola: Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy. (Kuva julkaistu Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:n Keski-Suomen Tiaisten Sukuseuralle 10.10.2010 antamalla luvalla.) |
Lähteet:
Viitasaaren, Perhon ja Kivijärven kirkonkirjat
Perukirjat
Suomen Sukututkimusseura ry:n historiakirjat
Lauri Kiviniemi: Sukupuu
Pentti Virrankoski: Kokkolan pitäjän yläosan historia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti