Tiaisten muutto Pihtiputaalle 1790-luvulla
Pihtiputaalta löytyi yllättäen meitä Tiaisia, samaan sukuun kuuluvia, kohtalaisen paljon – kiitos
Anja Lehtisen ja Minna Tiaisen sukututkimusharrastuksen. Joukko kasvaa sitäkin
huomattavammaksi, kun otamme lukuun heidät, joiden sukujuuret johtavat Pihtiputaan Tiaisiin.
Mikähän tuon tiaisparven Pihtiputaalle lennätti? Vastauksia voi etsiä Anjan ja Minnan
sukuselvityksistä ja Erkki Markkasen Vanhan Viitasaaren historiasta (sivuilta noin 214–617).
Kohtaaminen kirkkomatkalla?
Nykyisen Pihtiputaan, Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkosken alueet kuuluivat 1600-luvulta 1800-
luvulle Vanhan Viitasaaren suurpitäjään. Se luettiin Hämeen maakuntaan. ”Tialan talosta ja kylästä
tuli Viitasaaren äärimmäinen kylä Pohjanmaan suuntaan”, Erkki Markkanen toteaa Vanhan
Viitasaaren historiassa. Ahonlähde oli maakuntien rajamerkki, josta vedettiin linja Kinnulan
suuntaan Vittasenkivelle ja edelleen Pihtiputaan Rillankivelle. V. 1775 Vanha Viitasaari ja sen 23
kyläkuntaa, Kivijärvi ja Pihtipudas mukaan lukien, liitettiinVaasan lääniin.
Tuohon aikaan Ruotsi-Suomessa vallitsi luterilainen yhtenäiskulttuuri. Suurimpina juhlapyhinä ja
rukouspäivinä kansalaisten tuli käydä kirkossa itse kuninkaan määräyksestä. Valtiovallan
kuulutukset luettiin siihen aikaan saarnatuolista. Niinpä viitasaarelaisetkin lienevät kokoontuneet
jumalanpalveluksiinsa säännöllisesti kaukaisimpia kyläkuntia myöten. Viitasaaren vanhin kirkko
sijaitsi Vanhassa kirkkosaaressa, vesireittien risteyksessä. (Paikka näkyy Nelostieltä katsottuna
ABC-huoltoaseman kohdalla.) Kirkonmenojen jälkeen voitiin pitää pitäjänkokous. Sama kokous
päätti niin maallisista kuin hengellisistä yhteisistä asioista.
Kivijärveläinen nuori leskimies Erkki Olavinpoika Pölkki Tialan kylältä lienee iskenyt silmänsä
pihtiputaalaiseen Vappu Varikseen juuri kirkkomatkoilla. Niin arvelen! Pasalan talo Pihtiputaalla
sai kotivävyn. Erkin pienet lapset hänen edellisestä avioliitostaan muuttivat Pihtiputaalle isänsä
mukana. Myöhemmin hän avioitui vielä kolmannen kerran. Perheeseen syntyi kaikkiaan 14 lasta,
joista viisi kuoli pienenä. Erkin lapsista Erkki-niminen poika meni aikanaan vävyksi Alvajärven
Paanalaan.
Pasalan talosta lienee tullut tukikohta Erkki Pölkin viiden muun sisaruksen muutolle kotipitäjänsä
Vanhan Viitasaaren läntiseltä kyläkunnalta, Kivijärveltä, sen itäisimmälle laidalle, Pihtiputaalle.
Myös Erkin veli Antti ja sisaret Valpuri, Brita Stina ja Sohvia avioituivat Pihtiputaalla. Abrahamveli
perheineen asettui asumaan Viitasaaren puolelle. Pihtiputaalla sisarusten sukunimeksi vakiintui
Tiainen entisen kotikylän mukaan. - Eikö meidän pidä varsinaisina sukuseuramme perustajina
pitääkin heitä!
Maata uudisraivaajille
Miksi he muuttivat Pihtiputaalle? Erkki Markkanen kertoo historiateoksessaan, että 1700-luvun
lopulla 90 % pitäjän väestä sai elantonsa maanviljelyksestä. Ajan tavan mukaan sisaruksista vanhin,
mieluiten poika, peri vanhempiensa maatilan. Nuorempien sisarusten piti löytää muualta isännätön
tai emännätön talo tai raivata perheelleen uudistila.
Pihtiputaalla oli 1700-luvun lopulla laajoja alueita asumatonta kruunun maata. Maapohja kelpasi
pellon raivaukseen, ja sankkoja metsiä riitti kaskenkaatoon. Järvien ja jokien rannat kasvoivat
luonnostaan karjanrehua. Järvistä nousi runsaasti kalaa, kuten muikkua, siikaa, haukea ja ahventa.
Metsänriistaa löytyi karhuista alkaen. Putaalaisia houkutteli jo varhain tervanpolttoon ja -kauppaan
vilkkaasti liikennöity reitti Pihtiputaalta Suomenselän yli Kalajoelle.
Valtiovallan tavoitteena oli noina aikoina viljelyalan lisääminen ja asutuksen tihentäminen
kaukaisilla kyläkunnilla. Niinpä se tuki uudisraivaajia 15–20 vuoden verovapaudella ja antoi heille
pariksi vuodeksi leipäviljaa. Maksamalla kolmen vuoden, myöhemmin kuuden vuoden, verot
uudisraivaajat saivat lunastaa tilansa kruunulta omaksi perintötilakseen. Tilojen rajat kaikkine
omistuksineen määritettiin tarkkaan isojaossa 1780–1810. – Historiatiedot panevat mielikuvituksen
liikkeelle ja antavat mahdollisuuden tehdä oletuksia suvun varhaishistoriasta Pihtiputaalla.
Antti Olavinpoika Tiainen asui perheineen Seläntauksen kylän Ritoniemen talossa. Hänen poikansa
Enok peri talon. Toiselle pojalle Johanille lohkaistiin Ritoniemestä Ahon uudistila. Antinpojista
Matti-niminen meni kotivävyksi Alvajärven Talvilahteen. Hänen veljensä Petter muutti sinne myös.
Isojaossa Seläntauksen Linnan talo on nimetty Erkki-nimiselle Tiaiselle.
Oppia elämänkohtaloista ja aikakausien vaihtelusta
Ahkeralla työllä esi-isillemme siunaantui jokapäiväinen leipä maiden, metsien ja kalavesien äärellä.
Katovuosien, kulkutautien tai sodan vuoksi sen riittäminen talven yli ei ollut ollenkaan
itsestäänselvyys. (Vrt. esim. Paanalan talosta löytynyt aikalaisen riipaiseva kuvaus vuodelta 1861.)
Sukupolvet ennen meitä ahkeroivat, että heidän jälkipolvillaan olisi turvatumpi toimeentulo.
– Elämämme nykyisin lienee monin tavoin helpompaa kuin heillä. Toisaalta kehitys on tuonut
uudenlaisia vaikeita haasteita.
1700-luvun vetovoimaisesta Pihtiputaasta on meidän aikanamme tullut muuttotappiokunta.
Elinkeinoelämä ja koko yhteiskunta ovat kehittyneet uusille urille. Tiaisen suku on hajaantunut
ympäri Suomea ja kauemmaksikin. – Sukuseura tiedotteineen tarjoaa meille mahdollisuuden
yhdessä tutkia ja pohtia elämänmenoa niin entisinä aikoina kuin omanakin aikanamme.
Julkaistu Keski-Suomen Tiaisten Sukuseuran Tiaistiedotteessa nro 3 (2009)
